Liite A: Paikallissanasto

Paikallissanasto paikallistamisen työkaluksi ja jäsennykseksi, opiksi ja iloksi.

Sanasto ei koskaan ole valmis. Kommentoi siis, ehdota korjauksia ja lisäyksiä.

~  ~  ~

Alue — areaali; maanpinnan määräosa; laajemmin jk muun pinnan osa, seutu t. ympäristö.

Essentia — (erit. elottomista oliosta) olemus; olennaiset asiat.

Essentiaalinen — olennainen, välttämätön, asian ytimeen liittyvä; itsenäinen, ilman näkyvää syytä syntyvä t. toimiva, ulkoisista tekijöistä riippumaton.

Geografia — maantiede, maantieto. Georgica — Vergiliuksen opetusrunoelma maanviljelyksestä.

Identiteetti — (omin) olemus, ominaislaatu, yksilöllisyys, essentia; henkilöys; katsoa kaksi asiaa yhtäläiseksi, yhtäläisyys, samuus.

Kartta — mittakaavan mukainen, pelkistetty ja selitetty piirroskuva jstak alueesta; pienennetty kuvaus suuremmasta alasta maapallonpintaa; muista kaavamaisista piirroksista; eräistä kuvastoista; leimapaperi. Kartografia — kartanpiirustustaito, kartoin esittäminen, karttaoppi. Kartogrammi — levinneisyys-, tilastokartta. Karttakeppi — keppi, jota käytetään jtak seinäkartasta tms. osoitettaessa. Karttaoppi — karttojen valmistusta ja käyttöä käsittelevä oppi, kartografia. Karttapoikkeama — karttapohjoisen ja maantieteellisen pohjoisen välinen kulma, napaluvun kulma, poikkeama. Karttaselitys — vars. geol. ja maanjakokarttaa täydentävä asiakirja.

Kartoittaa — laatia jstak kartta; tutkia kartoittimella; tav. selvittää, selvitellä, tutkia, pohtia.

Karu — maaperästä, luonnosta; hedelmätön, niukka-, huonokasvuinen, köyhä; paljas, alaston, niukka, askeettinen koruton, iloton; ankara, juro, jäyhä. Karukko — jäyhä alue.

Kohta — paikka, alue; aivan lähellä, heti; vähän ajan kuluttua, hetken päästä, pian. Kohtalo — se mikä väistämättä tapahtuu jklle, osa; kovakohtaisuus salaperäinen voima, jonka ajatellaan määräävän kaiken tapahtumisen, usko sallimukseen t. siihen, että koko maailmanjuoksu ja kunkin ihmisen koko kohtalo ovat ennakolta järkähtämättä määrätyt, sallimus.

Kokea — tuntea elämyksellisesti; joutua tuntemaan, kestämään, saada osakseen, kohdata, kärsiä, nähdä, elää; tarkastaa pyydys, noutaa saalis pyydyksestä; koettaa, yrittää. Kokemus — koettu tapaus, sattumus; kokemalla saatu tieto t. taito; perehtyneisyys, harjaannus, tottumus.

Luonne — ihmisen t. eläimen henkinen ominaislaatu, olemus; ihmisestä hänen henkistä ominaislaatuaan ajatellen; elottoman olion t. asian perusolemus, ominaislaatu, -piirteet, essentia; luonto. Luonnehdinta — luonnehtiminen; sen tulos.

Luonnollinen — luonnonmukainen, luontoonkuuluva, luonnossa esiintyvä; synnynnäinen, luontainen, aito, oikea, normaali, essentiaalinen. Luonteeton — luonteenomaisia piirteitä vailla oleva; teeskenteleväinen, mutkaileva, tavallisemmin: heikkoluonteinen, tahditon, selkärangaton.

Luonto — maaperä sekä vesi- ja ilmakehä kasveineen ja eläimineen vars. vain vähän t. ei ollenkaan ihmisen muokkaamana elinympäristönä; luomakunta; luonnonvoimista; luonnonjärjestys, luonnonlait; ihmisen ominaisuuksista, esineistä, asioista paremmin luonne; identiteetti. Luonnostaan — luontaisesti, synnynnäisesti, alun perin, itsessään, luontojaan, olennaisesti.

Lähi- — yhdyssanojen alkuosana: lähellä oleva, lähellä t. läheltä tapahtuva, lähelle ulottuva t. vaikuttava, läheinen, likeinen, liki-. Lähimailla — lähistöllä, lähettyvillä, lähitienoilla. Lähimmäinen — (läheisistä) muista ihmisistä. Lähistö — lähiseutu, -tienoo, ympäristö. Lähiö — taajaman osa jolla on oma liikekeskuksensa tärkeimpine palveluineen, asumuslähiö.

Maanantai — saks. Montag, lat ”kuun päivä” dies lunae > ransk. lundi, viikon toinen päivä.

Maantiede — tiede, joka tutkii maapallon pintaa, siihen vaikuttavia tekijöitä ja sen alueellisia piirteitä, geografia; maantieto, erityisesti koulujen oppiaine.

Maisema — jk maanpinnan osa katsojalle näkyvänä kokonaisuutena; näköala, (luonnon)näkymä; maisemakuva, -maalaus; vars. paikallissijoissa: seudut, tienoot. Maisemanhoito — kulttuuri- ja luonnonmaisemien kunnosta huolehtiminen. Maisemansuojelu — maisemien säilyttämiseen ja parantamiseen tähtäävä toiminta.

Naturalia — luonnonesineet, luonnolliset asiat; luonto. Naturalisoida — kansallistuttaa, antaa kansallisoikeudet. Naturalismi — ajatussuunta, jonka käsittää koko maailman fyysillisen, mekaanisten lakien alaisen luonnon mukaiseksi; realismi, estetiikan muoto, joka pyrkii kuvaamaan luontoa ja elämää ilman minkäänlaista kaunistelemista.

Olemus — ihmisen (harv. eläimen) ulkoisten ja sisäisten ominaisuuksien havaittava kokonaisuus; ulkonäkö, hahmo, luonne, sielu; yleensä ominaislaatu, perusluonne, olennaiset piirteet.

Olennainen — jllek hyvin luonteenomainen ja tärkeä, jnk olemukseen keskeisenä kuuluva, elimellinen, perusluonteinen, huomattava, keskeinen, pääasiallinen, tähdellinen, tärkeä.

Olio — olento, luontokappale, otus; olemassa oleva yhtenäinen kokonaisuus.

Osa — isomman yhtenäisen kokonaisuuden yhdessä muodostavasta pienemmästä erillisestä t. selvärajaisesta kokonaisuudesta; epämääräistä, tarkemmin rajoittamatonta paljoutta t. määrää ilmaisemassa; jk määrä t. puoli jtk t. jstak; kappaleesta, määrästä, seikasta, oikeudesta tms., joka jstak kokonaisuudesta kuuluu jllk; osuus; näyttelijän tai laulajan tehtävä näytelmässä, elokuvassa, oopperassa tms., rooli. Osaaminen — taitotieto. Osallistua — olla mukana jssak, ottaa osaa, tulla osikseen t. osaksi jtk kokonaisuutta. Osastoida — jakaa osastoiksi. Osata — olla oppinut jtk, hallita jk asia, tietää, taitaa; ymmärtää, älytä; olla osana jssak kokonaisuudessa.

Osallinen — jolla on osuus jhk toimintaan t. etuun, joka on mukana jssak, osaa ottava, osallistuva.

Paikka — kohta avaruudessa; alue, seutu, tienoo, paikkakunta; asema, sijainti; kappale, jolla korjataan reikä t. kuluma; tilanne, ajankohta. Paikannimi — erisnimi joka tarkoittaa tiettyä maanpinnan kohtaa, aluetta, asumusta t. muuta paikkaa. Paikantaa — määrittää jnk paikka, vrt. paikallistaa. Paikantua — sijoittua määräpaikkaan, olla määräpaikassa. Paikkakunta — (asuttu) seutu, vars. maaseutu- t. kaupunkikunta

Paikallinen — paikkaa koskeva, paikan perusteella määriteltävä; levinneisyydeltään suppea-alainen; tietyn paikan t. paikkakunnan, täkäläinen, sikäläinen. Paikallistaa – tehdä paikalliseksi; vrt. paikantaa.

Realismi — tosiseikkoja tähdentävä katsomustapa, joka kiinnittää huomiota todelliseen olevaiseen ihannoimatta sitä; käsitys, että on olemassa tietoisuudesta riippumaton todellisuus; kirjallisuuden t. taiteen suunta, joka pyrkii mahdollisimman tarkkaan todellisuuden kuvaamiseen t. kuvaamaan sitä muuttumattomana, vrt. naturalismi.

Romantiikka — sellainen makusuunta, joka us. arkitodellisuutta vieroen viihtyy etupäässä mielikuvituksen ja runouden (tunteen) maailmoissa; 18:nnen vuosisadan lopussa syntynyt suunta, joka nousu valistusajan liiallista järjen palvelua vastaan vaatien tilaa tunteelle ja liittyen keskiajan elämänkäsitykseen.

Romanttinen — romantiikan makusuunnan mukainen; us. rakkausaiheinen, tunnelmallinen, runollisen ihana, viehkeä, eriskummallinen.

Seutu — piirteiltään, ominaisuuksiltaan us. oman kokonaisuutensa muodostava (tav. laaja) alue, tienoo, lähistö; rajoiltaan epämääräisistä kehon alueista t. ruumiinosien ympäristöistä, tienoo. Seutuvilla — seuduilla, paikkeilla, tienoilla.

Tienoo — seutu, alue, paikka, lähiympäristö, lähistö.

Tila — paikka, kohta, alue, ala, sija vars. jtak esinettä, oliota, tarkoitusta tms. varten; (us. mon.) asumiseen, toimintaan käytettävästä huoneesta t. sen osasta tms; talo, palsta tms. maaseudulla sijaitseva määrärajainen maarekisteriin kiinteistönä merkitty maa-alue; laadusta, olo- t. esiintymismuodosta, joka jllak on t. jossa jk on; ruumiillisesta t. henkisestä olotilasta, us. vointi, kunto.

Tilaisuus — mahdollisuus jhk t. tehdä jtak; otollinen, hyvä, sopiva tms. ajankohta; juhla, kokous, tapahtuma tms.

Tilanne — määrähetkenä vallitseva (aisan)tila, asema, hetkelliset olot; hitaasti kehittyvästä t. muuttuvasta (olo)tilasta, paremmin: tila, asema tms. Tilanneraittius – raittiina olo tilanteen sitä vaatiessa. Tilannetaju — kyky tajuta erilaisia tilanteita.

Tosiasia — tosio, fakta, tosiseikka; täysin varma, subjektiivisesta tiedosta t. tulkinnasta riippumaton asia.

Tuolla — viittaamassa (ainakin suhteellisen) etäällä olevaan paikkaan, joka osoitetaan; viittaamassa edellä mainittuun paikkaan.

Tunne — mielihyvä, mielipahan tms. sävyttämä tietoinen elämys, tunnetila, emootio; tuntoaistimus, tuntea; vaistonvarainen tunne, taju, tunto, tietoisuus; aavistus, vaikutelma.

Tuntea — kokea elämyksellisesti, ks. tunne; aistia, kokea jtak tunto-, haju-, maku-, t. muiden aistien välityksellä, aistia jtak omaa elimistöä koskevaa; tietää, olla tietoinen, selvillä, perillä jstak, jnk laadusta, ominaisuuksista; tunnistaa.

Tässä — viittaamassa määräkohtaan, jossa ollaan t. joka on lähellä t. jossa olaan jllak tavoin mukana; viittamassa juuri lausuttuun asiaan, erit. kun on juuri käynyt niin kuin on ennustettu; viittaamassa vallitsevaan asioiden tilaan, tapahtumien vaiheeseen tms.

Sama — ilmaisemassa, että kysymyksessä on on toistamiseen juuri se olio t. asia, joka on mainittu ennen t. mainitaan jäljempänä t. joka on muuten tiedossa; ilmaisemmassa jnk muuttumattomuutta t. vaihtumattomuutta; ominaisuuksiltaan, määrältään tms. muuttumaton, sellainen, vastaava, samanlainen; ilmaisemassa, että jk on yhteistä kahdelle t. useammalle, yhteinen; samankaltaisuutta t. yhtämittaisuutta merkitsevissä ilmauksissa, yksin tein; yhden-, samantekevää.

Vaikutelma — jnk havainnon, tapahtuman tms. aiheuttama välitön elämys, tunne, vaistomainen käsitys.

Vyöhyke — määräominaisuuksiltaan yhtenäinen, us. kehämäinen t. pitkänomainen alue; erit. luonnonolosuhteisiin liittyvistä maapallon maantieteellisistä alueista. Vyöhykehakkuu — metsän (uudistus)hakkuu pieniä aukkoja kehämäisesti laajentamalla, aukkohakkuu.

Ymmärtää — saada järkensä avulla itselleen selväksi, hallita mielessään näin selville saatu, käsittää, oivaltaa, älytä, tajuta; käsittää vihje t. jk suoraan ilmaisematon tarkoitus, tilannetaju, tajuta jnk arvo, hyväksyä, arvostaa; suhtautua jkhun myötämielisesti, suopeasti, suvaitsevasti, osata asettua jkn kannalle, tuntea empatiaa jtak kohtaa.

Ympäri — pyörimisliikkeestä: kiertyen jnk akselin ympäri; kiertävästä liikkeestä: pitkin renkaan muotoista rataa; ympärillä, ympäröimässä, ympärille; kaikkialla, eri puolilla, joka suuntaa, kautta, pitkin, halki. Ympäristö — jtak ympäröivä alue; ihmistä ympäröivä luonto; elämänpiiri, olot, joissa ihminen t. eläin elää; miljöö; lähistön t. saman yhteisön ihmiset; muut ihmiset