”Neekeri on neekeri. Vasta tiettyjen suhteiden vallitessa hänestä tulee orja. Puuvillankehruukone on kone, jolla kehrätään puuvillaa. Vain tiettyjen suhteiden vallitessa siitä tulee pääomaa. Noista suhteista irrallisena se on yhtä vähän pääomaa kuin kulta sinänsä on rahaa tai sokeri sokerin hinta… Pääoma on yhteiskunnallinen tuotantosuhde. Se on historiallinen tuotantosuhde.”
Totuusradiossa MARX 26.10.2009 klo 22–24 (uusinta perjantaina 30.10.2009 samaan aikaan). Studiossa Honkanen, Peltokoski, Pelttari, Poser, Ronkainen ja Salo. Kytkeydy keskusteluun kommentoimalla tätä artikkelia.
Kuuntele lähetys täällä.
Tarkasta nämä:
http://marxpiiri.wordpress.com/
Mikko Lahtinen: Tarvitsemme Marxia (Lahtisen Hertassa pitämä alustus viime keväältä. Lisää nauhoitteita Dialogikahvila-sarjasta osoitteessa http://itsenalistus.wordpress.com/hertan-keskustelusarja/)
Kenen tahansa ihmisen on yhä mahdollista luoda itselleen suuromaisuus. Jos vain joku kertoo hänelle riittävän varhain että Rahajoki on olemassa, että sillä ei ole mitään tekemistä oikeudenmukaisuuden kanssa ja että hänen olisi helkkarin viisasta unohtaa ankara työ ja ansioituminen ja rehellisyys ja muu paska ja painua sinne missä se joki virtaa. ”Mene rikkaiden ja mahtavien tykö” minä neuvoisin ja opettele heidän tapansa, ja he eräänä kuuttomana yönä nostavat sormensa huulilleen ja johdattavat sinut pimeyden halki leveimmälle ja syvimmälle rikkauden joelle, mitä ihminen on koskaan nähnyt. Sinulle annetaan oma ämpäri ja näytetään paikka joen rannalta. Sen jälkeen ryystä sieltä niin paljon kuin haluat, mutta muista, sinun on oltava hiiren hiljaa. Köyhä voi kuulla.
– Kurt Vonnegut
Markkinatalouden ja kapitalismin erosta: markkinataloudesta puhuttaessa varmaankin useimmiten tarkoitetaan kilpailtuja ja toimivia markkinoita. Kapitalismi-käsite painottunee enemmän pääomien kasautumisprosessiin. Ja pääomien kasautuminen ja hyvin kilpaillut markkinathan ovat toki usein ristiriidassa keskenään.
Marx muuten tunnistaa myös Pääoma I:ssä (s. 635) kapitalistisen palkkatyö-muodon tuottaman epävarmuuden työmarkkinoille. Viitaten siis suhteelliseen liikaväestöön ja teollisuuden vara-armeijaan. Tässäkin varmaan tärkeää tunnistaa Marxin analyysi nimenomaan järjestelmän epävarmuutta kasvattavasta luonteesta.
Tämä vaan lisäyksenä meneillään olevaan keskusteluun.
Mitä mieltä olette Marxin arvoteoriasta? Jos työaikaa on pitänyt ”hyvinvoinnin” kasvusta huolimatta pidentää, niin onko se merkki siitä, että arvonlisäysprosessi toimii edelleen perinteisen työn arvoa lisäävällä voimalla? Kuinka tämä suhteutuu muihin arvoteorioihin, kuten väitteeseen siitä, että nimenomaan markkinat tuottavat arvoa?
Se tarttee vaan vasureiden ruveta puhuun mielekkäästä työstä, mielettömän tuotannon haikailun sijaan.
Mielekästä työtä on sellainen, jonka duunari osaa paremmin kuin pomo.
tuohtunut soittaja puhuu asiaa