Marx ilman marxismia

Yksi ajatus artikkelista “Marx ilman marxismia”

1. Perinnöttömien perinne. Marx ilman marxismia.
   –
   Lyhyen ajan sisään on ilmestynyt kaksi tärkeää teosta liittyen Perinnöttömien perinteen alaotsikkoon: kyseessä oleva Virenin ja Vähämäen teos sekä Vastapainon julkaisema ”MEGA-Marx. Johdatus uuteen Marxiin”. Yhteistä näille teoksille on Perinnöttömien perinteen alaotsikko, ”Marx ilman marxismia”, johon MEGAnkin alaotsikko viittaa – johdatus uuteen Marxiin, EI uuteen marxismiin. Marxismi on Marxin painolasti, apina Marxin selässä, ja se oli sitä jo Marxin itsensä aikana. Marx itsekin irtisanoutui kiivaasti irti marxismista.
   –
   Mikä erottaa Virenin ja Vähämäen mukaan Marxin marxismista? Lyhyesti sanottuna: valtiouskovaisuus ja puoluepoliittinen vasemmistolaisuus (tai sosialismi, jota Marx kritisoi). Lähtökohtaisesti Marx ei nähnyt valtiota kapitalismiin liittyvien ongelmien ratkaisuna, vaan kuten Hegelin oikeisfilosofian kritiikkiä lukeneet tietävät, yksityisomistusoikeuden ja perintöoikeuden legitimitoijana, sekä väkivaltakoneiston ylläpitäjänä. Majoraatti muuttui pääoman perintöoikeudeksi ja aateluuteen perustuva omistusoikeus lakiin perustuvaksi yksityisomistukseksi.
   –
   Tietysti tämä on rankka yksinkertaistus, eikä kyseinen asia ole sinänsä, tai ainakaan näin esitettynä Perinnöttömien perinteen keskiössä, mutta valtiokriittisyyden kannalta pointti on tärkeä, siinä missä proletaariluokan perinteettömyydenkin. Proletariaatti nimittäin ei jätä itsestään yksityisomistukseen perustuvan tuotantosuhteen vuoksi jälkeensä kuin jälkeläisensä.
   –
   Mitä Marx sitten Virenin ja Vähämäen mukaan teki? Marx kirjoitti porvarillisen poliittisen taloustieteen kritiikin. Tämä kritiikki mursi kahdella arvolaillaan sekä porvarillisen talousteoreettisen järjestelmän että historiattoman historiakäsityksen kapitalismin kehityksestä. Samalla Marx tarjosi myös materialistisen näkemyksen vieläkin vallalla oleviin yhteiskunnallisiin suhteisiin tuotantosuhteina, eli ainutlaatuisen tarkastelutavan kapitalististen yhteiskuntien kehitykseen tuotantoon perustuvina yhteiskunnallisina suhteina. Kuulostaako sekavalta? Sitä paikoitellen onkin, mutta järkevämpää ja totuudenmukaisempaa esitystä yhteiskuntien rakentumisesta kapitalistisen tuotantotavan puitteissa saa edelleenkin hakea.
   –
   Mikä sitten tekee Perinnöttömien perinteestä omalaatuisen? Viren ja Vähämäki palauttavat Marxin teorian (jos Marxin kohdalla voi edes puhua teoriasta, kyseinen termihän viittaa johonkin koherenttiin rakennelmaan, jonka olemassaolon kirjoittajatkin tyrmäävät) viime vuosisadan ajattelijoiden, kuten Deleuze, Guattari, Foucault ja Althusser kautta Marxin nykypäivään, mikromoraalisiin suhteisiin ja kapitalismin immateriaaliseen vaiheeseen, jossa kysymykset feminismin ja vapaan liikkuvuuden roolista kapitalismissa ovat entistä tähdellisempiä. Nämä kaksi teemaa ovat myös, jos pitäisi valita, kaksi eniten korostettua kirjan leimallista piirrettä.
   –
   Itse asiassa kirjoittajat itse kiistivät kirjan omaperäisyyden ylipäätään kirjan julkistamistilaisuudessa. He vain haluavat palauttaa Marxin keskusteluun ilman sitä viheliäistä apinaa ja puhdistaa Marxin ajatukset turhasta kuonasta puhaltamalla niihin valitsemillaan konteksteilla uutta virtaa.
   –
   Kirjaa on hankala lukea ilman Marxin peruskäsitteistön tuntemusta, jolloin nopeat viittaukset tuotantosuhteisiin ja yhteiskunnallisiin suhteisiin voivat jäädä, kuten tämänkin tekstin yhteydessä, leijumaan epämukavasti ilmaan. Toisaalta esitystapa saattaa innostaa tarttumaan itseensä Marxiin, jota ei voi kun suositella. Kärsivällisyyttä toki tarvitaan, joka on nähdäkseni nykyään alati niukkeneva resurssi.
   –
   Kirjoitan ihan oikean arvion teoksesta seuraavaan Niin & Näin -lehteen, jahka saan vielä kirjan viimeisen luvun luettua. Pieni välikatsaus oli ehkä kuitenkin näissä puitteissa ihan paikallaan. Jos tein jotain virheitä, niin saatettakoon minut näistä tilille vasta oikean arvion ilmestyttyä. Nyt käytettävissä ei ollut edes kirjaa, vain pelkkä inspiraatio.