Maanantain 28.2.2010 illan kello 22–24 lähetettävä Totuusradio käsittelee psykoanalyysin vaikutusta politiikan tutkimukseen. Ensimmäisessä osiossa käydään läpi psykoanalyysin peruskäsitteistöä ja historiaa politiikan tutkimuksen kontekstissa. Ohjelman kantavana teemana on, mitä psykoanalyysi voi kertoa meille todellisuudesta politiikan verhon takaa? Mitkä ovat ne yhteiskuntaruumiin kerrostumissa piilevät patologiat, jotka ilmenevät toistona ”politiikan alueella”? Voisiko oireista selviytyä lopullisesti ymmärryksen voimin vai muistuttavatko ne vain olemassa olomme ”ikuisesta paluusta”? Suomeksi sanottuna, tuleeko kapitalismi koskaan ”kypsäksi”, jotta sosiaalisempi tuotantotapa voisi saada alkunsa tai voisiko fasismin sen ”attribuuttina” voittaa ymmärryksen voimin? Miksi persut ja kokkarit ovat niin suosittuja?
Edellä mainittuihin kysymyksiin neuroottisesti tai hysteerisesti suhtatutuville henkistä johdatusta suo väitöskirjaansa psykoanalyysin vaikutuksesta politiikan tutkimukseen valmisteleva politiikan tutkija Jiri Nieminen ja häntä puhuttamassa Lauri Kämäri. Ohjelman musiikista vastaa Juha Venäläinen.
Kuuntele osoitteessa:
http://www.uta.fi/media/suora/moreeni/totuusradio.html
Uusinta lähetetään perjantaina 4.3. Sitä voi kuunnella osoitteessa http://www.uta.fi/media/suora/moreeni/simulcast.html.
Maanantaiseen keskusteluun voi kytkeytyä kommentoimalla tätä artikkelia joko nyt, ennen lähetystä, tai lähetyksen aikana klo 22–24!
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=LgrEUAX5GZY&feature=related[/youtube]
Kun kunnon kansanedustajamme ovat tehneet laista tuotteensa, joka myydään parhaiten maksavalle, muodostuu kilpailullisesta demokratiasta pelkkä epätasa-arvon tasoitusmekanismi ja yhteiskuntarauhan takaaja.
Politiikka voi olla vain valtion ja sen edustuksellisen järjestelmän ulkopuolella.
No väännetään sitten rautalangasta, kun kansanedustajille maksetaan tietynlaisista laeista (vrt. vaalirahakohu) he säätävät näiden maksavien intressipiirien halun mukaisia lakeja. Näillä intressipiireillä on päämääränään yhteiskuntarauha ja siedettävät olot köyhälistölle. Mutta todelllinen politiikka, esimerkiksi ilmainen koulutus kaikille tai ilmaiset junamatkat kaikille, tai kolmen tunnin työviikko, yms. Muuttuvat mahdottomiksi. Tämä siis vain siihen, kun ihmettelitte miksi raha politiikkaa hallitsee.
Politiikka ja filosofia olisi kuitenkin syytä erottaa toisistaan. Esimerkiksi kuolemani oli poliittinen teko Neuvostolle ja Tuomareille, mutta minulle kuolemani on pelkästään filosofinen teko.
T:Paon filosofi
Paljon parjattiin lähetyksen aluksi hyvinvointivaltiota, mitä ei tietenkään liikaa tule nostalgisoida. Eikö hyvinvointivaltio-ideologian ansioksi voi kuitenkin lukea tiettyjen universaalien ideoiden (tasa-arvosta jne.) edistämistä? Ainakin uusliberaaliin vastineeseen verrattuna. Ja jos meillä ei ole mitään transendenssin tason politiikkaa niin ovatko radikaalit vaatimukset tasa-arvosta edes mahdollisia?
Keskustelu vaikutti jotenkin vaikeasti seurattavalta, vaikka esillä olleet nimet olivat pääosin entuusdestaan tuttuja. Ilmeisesti tarvitaan enemmän askeleita akateemisesta (muita referoivasta) diskurssista elämään ankkuroituun pohdintaan.