Liekö materia kirjaimellisesti mieletöntä? Vai olemmeko mielinemme sittenkin vain tyhjiössä kimpoilevien hitusten kokoelmia? Jos, niin mitä tämä oikeastaan voisi edes tarkoittaa?
”Vain” lienee filosofian vaarallisimpia sanoja, mistä voitte vakuuttua kuuntelemalla Keijo Lakkalan alustuksen aiheesta miten ymmärtää ainetta elävänä ja aktiivisena. Alustus kuultiin lauantaina 28.1. kulttuurikahvila Hertan kevään ensimmäisessä Psykokahvilassa, joka on toistuva ja kaikille avoin laveasti ottaen mielenfilosofinen keskustelutapahtuma.
Mikä merkitys kultturimme, yhteiskuntamme ja mieltemme terveydelle on sillä, miten ymmärrämme sekä käsitteellistämme itseämme ja mieltemme olemusta? Miten mieltä koskeva tiede ja niin sanottu arkipsykologia suhteutuvat toisiinsa?
Näistä aiheista ja psykokahvilan luonteesta on keskustelemassa yhteiskunnallisiin ja psykologisiin kysymyksiin paneutunut Psykokahvilan kantava voima Jaana Pirkkalainen.
Lähetys, jonka ohjelman toimittaa Renne Pesonen, on nauhoite. Se kuullaan maanantaina 30.1. klo 22–24 ja uusitaan perjantaina 3. päivä helmikuuta. Taajuuden 98,4 (50 kilometrin säteellä Näsinneulasta) lisäksi lähetykset ovat kuultavissa internetissä:
KUUNTELUOHJEET LÖYTYVÄT TÄÄLTÄ: http://moreeni.uta.fi/Internetlahetys
Kiitos Rennelle, Jaanalle ja Keijolle. Ohjelmassa olleeseen kysymykseen siitä lukivatko neuvostoajan filosofit myös analyyttistä filosofiaa: kyllä siellä oli sellainenkin joukko, mutta yleensä vain harvat osasivat englantia. Filosofian instituutissa oli kuitenkin vain tutkijoiden käyttöön tehtyjä käännöksiä joita he lukivat. Jos ns. porvarillisen filosofian eli läntisen nykyfilosofian teksti oli ”vaaraton” se saatettiin myös julkaista. Esim. Wittgensteinin Tractatuksen käännös ilmestyi 1958, Kuhnin Structure of … 1967 jne.