Vanha valtameri, vetesi ovat kitkerät
ne maistuvat täsmälleen samalta kuin sappi
jonka kritiikki tislaa taiteista tieteistä kaikesta...
Keitä ovat suuret muinaiset? Kun perusveremme dynastinen vuoto tyrehtyy kenen suolet sidotaan silmiemme eteen sitten kun jokainen ohikulkija on kotiin palaava kuningas?
Studiossa mumistaan.
Tänään maanantaina 7.6. kello 22–24.
P, S, V, V ja Sinä tämän artikkelin kommentoijana.
Kuuntele suora lähetys taajuudella 98,4 tai http://www.uta.fi/media/suora/moreeni/totuusradio.html tai uusinta perjantaina 12.6. samaan aikaan osoitteessa http://www.uta.fi/media/suora/moreeni/simulcast.html
[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=vGI-hYVslPU&hl=fi_FI&fs=1&]
– Vannon kautta tämän valtavan kyrvän joka minua nai sielun pohjia myöten, että Obrenovitšin dynastian täytyy sammua sukupuuttoon ennen pitkää. Työnnä, Cornaboeux, työnnä!
Uneksivan ihmisen mieli on täysin tyytyväinen siihen mitä hänelle tapahtuu. Ahdistavaa kysymystä mahdollisuuksien rajoista ei esiinny. Tapa, lennä nopeammin, rakasta niin paljon kuin jaksat.
Rehellistä on että elämän valvetilassakin ajatukset kuin lasihuoneessa, pää läpinäkyvänä. Jos kuvun sisällä kasvaa kukka, hän (ihminen) ei muotoile sitä vaan antaa sen sellaisenaan! Ja se on kaunis.
äskeiselle:
mitä muka on täysi läpinäkyvyys paitsi painajainen? sellaisen utooppisen tilan vallitessa, mistä kumpuais riemu tuntemattomasta ja mihin matka voisi jatkua. eikö tämä nykymaailman tila ole mielenkiintoisempi? ainakin meillä on jotain tekemistä.
kuten studiovieraat, niin minäkin, lucid-unia harvoin nähneenä, yleensä pelkään ja ahdistun unissani enkä pysty mihin vain. onko kirjoittajan tarkoituksena suhtautua elämään ja maailmaan kuin hallusinaatioon?
Vaadin etteivät pähkinöiden ja avaruuden tutkiminen ole toisensa poissulkevia asioita! Toisaalta, jos on pakko valita, valitsen pähkinät.
Ajatuksen antaminen sellaisena kuin se kasvaa ei kai tarkoita muuta kuin sen keskeneräisyyden rakastamista. Että ei muokattaisi siitä ”kunnollista” ja sitten harmiteltaisi elämistä maailmassa jossa on oltava ”kunnollinen”, kuva eikä ihminen.
Ei kaikesta kuitenkaan voi puhua eikä voi olla siinä mielessä olla kokolasia. Enemmänkin ehkä ihmismieli on lasikiteymä josta valo heijastuu eri suuntiin erilaisina mutaatioina.
Halusin vielä lisätä, että ajatus syntyy suussa.