”Keskus tekee periferiaa näkyväksi eri tavoin riippuen millä alueellisen toiminnan hierarkiatasolla se toimii. Esimerkiksi kaupunkitasolla katuvalaisu ulotetaan kaupungin laidan metsiköihin ja kohotetaan teholtaan leikkaussaliinkin riittäväksi. Hiekkakadut levitetään, päällystetään ja oiotaan, vaikka jokainen kadun asukas rusikointia vastustaisi (virkakieli puhuu luonnonmukaisen katuverkon olevan ’jäsentymätön’ ja että se pitää siksi ’jäsentää’). Autioksi jääneet rakennukset ja rakennelmat puretaan kiireesti, vaikka niiden paikalle ei edes rakennettaisi uutta. Pusikkoiset ’ryteiköt’, kuten luonnontilaisia muistuttavat metsiköt, raivataan avaran puistomaisiksi ja silvotaan ulkoiluteillä, kalliorinteet aidataan, ’vaaralliset’ lammet tai lahdet peitetään, mudankin upottavuudesta parutaan varoituskyltein. Kaikkiaan luonto nähdään vain rakentamista odottavana tyhjiönä, ellei aluetta ole varta vasten kooditettu ja varustettu jonkinlaiseksi puistoksi.”
– Marko Leppänen, ¨Esoteerinen maantiede ja periferiterapia”
”Vanhoja luonnontilaisina pidettäviä metsiä on niin vähän, että ympäristönsuojelussa on jouduttu ottamaan käyttöön uusi määritelmä, ’luonnontilaisen katainen metsä’. Se tarkoittaa aarniometsämäistä, rakenteeltaan, iältään ja monimuotoisuudeltaan, eliöyhteisönä, lähempänä luonnon metsää kuin kuin muokattua kasvatusmetsää olevaa metsää. Varsinaiset luonnonmetsät mukaan lukien tällaisia metsiä on äärimmäisen vähän, kriittisten arvioiden mukaan Etelä-Suomessa yhteensä alle 1 prosenttia metsämaa-alasta. Pohjois-Suomi ja Lappi mukaan lukien koko maassa tällaista metsää on noin 5,5 prosenttia. Kaikista näistä jäljellä olevista Suomen aarniometsistä on suojeltu noin puolet.
Silti kansallisromanttinen erämaamaisema elää vielä vahvana ihmisten mielissä, siitä ovat pitäneet huolen ennen kaikkea matkailumainonta, Suomen-kuvateokset ja luontovalokuvat, joiden kuvaajat hakautuvat kohteisiinsa yhä Gallen-Kallelan, Halosen ja Järnefeltin viitoittamaa ruuhkaista tietä…”
– Jussi Kivi, Kaunotaiteellinen eräretkeilyopas, 104
Miten paikkojen keskustamisyritykset tuhoavat periferiat ja miten romanttinen maisema häviää ja miten tältä hirvitykseltä vältytään? Maanantaina 15.5. Totuusradiossa näitä kysymyksiä selvittävät esoteerisen maantieteeen koulukunnan perustaja, maantieteilijä Marko Leppänen ja Romantic Geographic Societyn perustaja, kuvataiteilija Jussi Kivi. Ohjelman toimittaa Risto Koskensilta.
Ohjelmaa seuratessa voi paikallissanaston vilkuilusta olla apua.
Kuuntele maanantaina osoitteessa: http://www.uta.fi/media/suora/
moreeni/totuusradio.html
Uusinta lähetetään viikon perjantaina samaan aikaan osoitteessa http://www.uta.fi/media/suora/moreeni/simulcast.html