Taide & politiikka: Herbert Marcuse


Taantuuko taide palopuheeksi, kun siitä tulee poliittista? Voiko autenttinen taide ylipäätään olla yhteiskunnallisten kamppailujen väline? Pitäisikö sen olla? Taiteen ikuisuudessa Herbert Marcuse vastaa: Taide on vallankumouksellista! Se murtautuu mystifioidun yhteiskunnallisen todellisuuden läpi ja avaa muutoksen ja avautumisen horisontin. Mistä tämä vanha marksisti oikein höpisee?

 

”Taide on ikuista siksi, että konflikti luonnehtii aina yhteiskuntaa, myös jokaisen kumouksen jälkeen. Autenttinen taide juoksee kaukana muutosten edellä ja muistuttaa ihmisiä niistä rajoista, joita ei ole ylitetty tai joita ei koskaan voida ylittää. Taide ei kuitenkaan ole politiikkaa tai filosofiaa: yhteiskuntaan tai sivilisaatioon kuuluvan konfliktin kulloinenkin anatomia ei ole luonnollinen ja vääjäämätön. Taiteella ei ole kykyä sen selvittämiseen. Marcusen pysyvin viesti on vaatimus taiteen ja ”teorian” (filosofia, tiede, politiikka) pitämisestä erillään, jotta kumpikaan ei menetä omaleimaisuuttaan. Taide voi kuitenkin, jos se pysyy lestissään, muistuttaa teoriaa turhista lupauksista ja kannoista tämän kasken tuolla puolen”

–Ville Lähde, Suomentajan esipuhe, Taiteen ikuisuus

 

Maanantaina 20.2. klo 22–24 Totuusradiossa kysellään taiteen poliittisuuden perään ja ihmetellään Marcusen taidejuttuja. Studiossa on Marcusen viimeisimmän teoksen Taiteen ikuisuus uunituoreen käännöksen suomentaja Ville Lähde, teatteriohjaaja Mikko Kanninen ja filosofi Mikko Niemelä. Ohjelmaa luotsaa Risto.

Ohjelma uusitaan perjantaina 24.2. Suoraa lähetystä ja uusintaa voi kuunnella taajuudella 98,4 (50 kilometrin säteellä Näsinneulasta) sekä internetissä:

KUUNTELUOHJEET LÖYTYVÄT TÄÄLTÄ: http://moreeni.uta.fi/Internetlahetys

Lisälukemisto

 

Lähetyksen aluksi kuultiin Seppo Säämäen Taistelu Tampereesta -kappaleen ensiesitys.