Totuus tuloeroista // Dxxxa: Lällikielen alkeet

9 vastausta artikkeliin “Totuus tuloeroista // Dxxxa: Lällikielen alkeet”

1. Christer Lindholm Åbo Akademista sanoo täällä juttuja tuloeroista (alkaa noin 5:30):

   http://areena.yle.fi/video/976455

   Tuloerot -> liian suuri finanssipääoma. ”Vain pieni osa finanssipääomasta palvelee reaalitaloutta.” ”Progressiota pitäisi kiristää.”

   Ja lama tekee tekojaan:

   http://www.taloussanomat.fi/raha/2010/05/16/olipa-tama-outo-lama/20106945/139

2. Jos politiikassa ei ole kyse vanhakantaisista luokkaeduista tai poliittisista intressieroista niin miksi parlamentissa on vielä nykyään eri puolueita? Mikä näiden ero on ja mikä ero eri puolueiden välisessä politiikassa on?

3. Pari kommenttia Sofialle: voiko nykykapitalismia kutsua vastuulliseksi markkinataloudeksi?

   Adam Smithin luonnostelema markkinatalous lähtee siitä että kukaan toimijoista ei pääse määräävään markkina-asemaan vaan kaikki ovat samalla viivalla ja kaikilla on myös sama informaatio käytössään.

   Suurpääomien keskittyminen tuottaa kartelleja ja monopoliasemia jotka estävät terveiden markkinoiden toiminnan, informaatiolle luodaan keinotekoisia esteitä esim. patenttien muodossa. Eikö verotusteknisesti pitäisi suosia pienempiä toimijoita?

   Ja perustulosta – eikö sen pitäisi nähdä jatkuvana starttirahana osa-aikayrittämiselle ja uusille, innovatiivisille startupeille? Innovaatioita joilla kansallinen kilpailukyky tuskin syntyy tyhjällä vatsalla ja jatkuvalla taistelulla perustoimeentulosta. Mitä mieltä olet väitteestä että riittämätön perusturva on itsessään kannustinloukku?

4. Tuloeroista puheen ollen, 1996 Harvardissa ja Berkeleyssä tehtiin erilliset tutkimukset Amerikan 50 osavaltiosta, missä havaittiin että nimenomaan suuret tuloerot korreloivat sen kanssa miten paljon kyseisessä osavaltiossa kuoltiin esimerkiksi sydäntauteihin, väkivaltaan jne., ei se oliko kyseinen osavaltio sinänsä keskimääräistä rikkaampi vai köyhempi.

   http://www.huppi.com/kangaroo/L-harvardberkeley.htm

5. Muutama sana SATA-komiteasta jonka pyrintönä oli tuo paljon puhuttu mutta eteerisen aavemainen oikeudenmukaisuus. Komitean oli tarkoitus “tehdä työnteosta mielenkiintoisempi optio, vähentää köyhyyttä ja turvata riittävä perusturva kaikissa elämäntilanteissa”. Tai ainakin näin ajateltiin, varmoja tuskin voidaan olla, sillä komitea pohti uudistuksia ilman huomattavaa julkista keskustelua… (ja kun tätä kritisoitiin, Vanhanen totesi, että keskeneräisistä asioista ei saa keskustella. Pitäkäämme siis mielessä, että pääministerin mukaan avoin keskustelu ei ollut, eikä saakaan olla lähtökohta, kun päätetään yhteisistä asioista.)

   Kun perus- ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan kytkentä säilyi, eikä perusturvaa nähty mahdolliseksi nostaa taloudellisen tilanteen vuoksi sen nostaessa myös ansiosidonnaista turvaa, jäi tilanne ennalleen: paras asema on edelleen niillä, jotka ovat tehneet pitkän työuran ja/tai osallistuvat aktivointiin. Heikoimmat jäivät suojatta (ILMAN MAHDOLLISUUTTA ELÄÄ IHMISEN ELÄMÄÄ); aktivointiin osallistumisen vaatimus mahdollistaa työvoiman ohjailun mihin tahansa. Talous elää epätoivosta, mistä mieleeni muistuukin Helsingin Sanomien taannoinen uutisotsikko, jossa työvoimaviranomaisen vastaanotolla istuskelevaa pätkäduunaria
   haastatellaan hänen työllistymiseen liittyvistä toiveistaan. Uutisen otsikko: “Uin vaikka paskassa”. On hienoa, että järjestelmä kannustaa moiseen yritteliäisyyteen.

   Ja mitä tapahtuisi perustulon tapauksessa “työmoraalille”, kuten perustulon vastustajilla tapana on kysyä hädissään? Ilmeneekö ihmisessä “moraalin rappiota”, kun enää ei ole pakko mennä palkkatöihin? Puhe moraalista on, kuten Westermarck sanoi, vallankäyttöä. Vasta perustulon tapauksessa se tabu, joka työmarkkinoiden toimintalogiikka on, nousee lopullisesti päivänvaloon ja työvoimareservin (ahdingon) säilyttämisen tarpeellisuus voidaan ottaa purkutyön alle. Työvoimareservin kutistuminen tai jopa katoaminen aktivoi keskustelun olemassa olevien työalojen mielekkyydestä ja tämän vuoksi ay-liikkeetkin kaihtavat perustuloa väristessään itsensäsäilyttämisen neuroosissa. Sofia: eikö olisi aika alkaa keskustella sen lisäksi, onko meillä työtä myös siitä, millaista työtä yhteiskunnassamme tehdään? Tästä meitä muistuttavat sekä ekokatastrofi että yhä syvenevä ja henkisemmäksi muuttunut kapitalistisen imperialismin ja kaikkialle leviävän orja&herra -mentaliteetti?

   Ratkaisin mielessäni komitean asettamat kohdat heitä paremmin:

   !) työnteosta tekee mielenkiintoisemman option tieto siitä, että se on kestävää työtä ihmisyyden säilyttämisen ja vahvistamisen hyväksi sen sijaan, että se olisi mammonan palvomista niska ruvella ja polvet verillä.

   !) köyhyyttä vähentää ja toimeentulon turvaa perustulo, jonka järjestäminen vasta mahdollistaa edellisen työn mielekkyydestä keskustelun ja työelämän uudelleenjärjestäytymisen ihmisyyden vaatimusten, eli ihmisten tahdon, ei pääoman tahdon mukaan.

6. Miten voi olla mahdollista, että nykyään pitää tehdä enemmän töitä kun koskaan, jos samaan aikaan vaurauden absoluuttinen määrä on niin paljon kasvanut? Mikä on se looginen peruste, jolla tietty osa ihmisistä saa ulosmitata sen vaurauden, jos kerta nimenmaan TYÖNTEKIJÄT ovat sen vaurauden luova väestönosa? Vastaukseksi ei kelpaa legitimoitu omistusoikeus, koska se ei ole looginen, vaan moraalinen peruste. Ihmiset eivät synny samaan tilanteeseen ja sille asialle voi tehdä jotain.

7. Samaa mieltä ”Pataani sataa”-nimimerkin kanssa.
   Ja lisäksi erityisesti perhepäivähoitajat pitäisi nostaa palkkakuopasta ylös, sillä he tekevät tärkeintä työtä lähes pienimmällä mahdollisella korvauksella! En ymmärrä, miksi paperikoneen valvonta on arvokkaampaa työtä kuin lasten kasvattaminen (palkan perusteella se olisi sitä) ?!

8. Eilinen keskustelu ajautui osaltani tutkimaan yhteiskunnallisten muutosten liikeulottuvuutta tiettyjä äärimmäisyyksiä myöten. Reaalipoliittiset reformit tilanteessa toimimiseksi jäivät listaamatta selkeästi. Tällaisia olisivat:

   1) suurituloisimpien osallistuminen aikaisempaa suuremmalla osuudella yhteisten menojen maksamiseen:
   – olisi poistettava listaamattomien yhtiöiden omistajien erityinen osinkotulojen verohuojennus,
   – otettava käyttöön varallisuusvero miljoonaomaisuuksista
   – verotettava pääomatuloja progressiivisen asteikon mukaan

   2) alle 10 000 euroa vuodessa ansaitsevien tulisi vapauttaminen veroista korottamalla kunnallisverotuksen perusvähennystä

   3) sosiaalietuuksien päivittäminen, ennen kaikkea perusturvan taso olisi korotettava vaikka sitten purkamalla väliaikaisesti korotuksen sidonnaisuus ansioturvaan.

9. Paluuviite: Saksittua 16.6.2010 « Ajatuksia ensimmäisestä maailmasta